Hortensia

Joka kevät se tapahtuu. Hiukset katkeavat ja kauppareissuilta mukaan tarttuu mekkoja tai kukkia. Mekkoja minulla on jo ihan tarpeeksi, mutta kukkia ei voi olla koskaan liikaa. 

Löysin hortensian ihan perusmarketista. Hortensian siniset kukat ovat juuri se uusi ja piristävä, mitä keväällä tarvitaan. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani katseeni etsiytyy koko ajan hortensian sinisyyteen.

Valitsin yksilön, joka ei ollut puhjennut vielä täysin kukkaan. Onkin hauskaa seurata, miten uusia nuppuja pompsahtelee päivittäin. Näin kukinnan iloa kestää pidempään, vaikka hortensia ei kesään asti selviäisikään. Jos se selviää, se pääsee terassille.

Kasvualustan happamuus vaikuttaa hortensian väriin. Tämä yksilö on tavallisessa kukkamullassa ja saa tavallista, kaikille kasveille tarkoitettua lannoitetta. Pientä punastumista saattaa olla havaittavissa. Jotkut kuulemma laittavat kahvinporoja happamuutta kaipaaville kasveille. Pitäisi ehkä kokeilla. Tältä päivältä se on jo myöhäistä, join juuri kahvikuppini tyhjäksi tallitöiden päätteeksi. Hortensia-parka jäi ilman. Pitäisi ehkä lohduttaa sitä hankkimalla sille hortensiaystäviä.

Pelargonien talvettaminen

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa pelargonien talvetusta. Viime kesänä minulla ei ollut pelargoneja itselläni, mutta ihastelin koko kesän äitini leiskuvan punaisia pelakuita. Olin siis enemmän kuin hyvilläni, kun äiti toi ne minulle talvetustestiin.

Jaoin pelargonit syyskuussa kolmeen erilliseen ruukkuun, kahteen saviseen ja yhteen muoviseen. Otin kaikki kolme ruukkua huoneenlämpöön, samalle ikkunalaudalle talon itäpuolelle. Ikkunalaudan alla on lämmityspatteri, jonka käänsin pois päältä. 

Poimin pelargonien kukat ruokapöydälle miniasetelmaksi. Kukkien poistosta huolimatta kaikki kolme taimea rehahtivat villiin uusintakukintaan. Pian yksi taimista kuoli, se muoviruukussa oleva. Toinen saviruukussa olevista selvisi tammikuulle asti. Kolmas on edelleen hyväkuntoinen. Jännä juttu, miten eri tavalla ne selviytyvät hyvin samoissa olosuhteissa. Toivottavasti tämä kolmas selviää kesään asti, olisi ihanaa nähdä sen kukkivan. 

Talven aikana olen kastellut kukkia harvakseltaan. Pelargoneja ei pitäisikään hukuttaa. Pian saatan kokeilla pelargonien pistokaslisäystä!

Tervetuloa Hevostilan puutarhaan!

Tervetuloa hevostilan puutarhaan! Tämä blogi on Hevostilan emännän sisarblogi. Kun Hevostilan emäntä keskittyy lapsielämäarkeen hevostilalla sekä elämänmuutokseen kohti oman näköistä elämää, on tämä blogi pyhitetty rakkaalle puutarhaharrastukselleni (ja tulevana kesänä ensi kertaa myös työlleni). Blogin parissa puutarhuroidaan rennolla otteella, hauskaa pitäen.

Puutarha sijaitsee Rovaniemellä, VI ja VII -vyöhykkeiden rajalla. Pohjoiset olosuhteet siis vaikuttavat puutarhan kasvivalintoihin vahvasti. Puutarha on sekä oma ilomme että Norvan hevostilan asiakkaiden toimintaympäristö. Matka pihasta puutarhaksi on vasta alkutekijöissään. 

Talomme, jota puutarha kehystää, on perinteinen punamultatalo. Tulen luomaan puutarhasta mahdollisimman lapsiystävällisen ja koko perhettä miellyttävän. Puutarhan tulee olla myös kestävä, koska pihalla liikutaan sekä hevosten että kissojemme Tiikerin ja Sarvikuonon kanssa. Ja tietenkin sen tulee sopia harmonisesti maalaismiljööseen.

Olen harrastanut puutarhanhoitoa kaksi vuotta. Se on verrattain lyhyt aika, mutta olen sen laatuinen nainen, että kun johonkin ryhdyn, ryhdyn sitten täysillä (hevoset omassa pihassa ja hevosalan yrittäjyys kertonevat myös tästä ominaisuudesta). Kahden harjoitteluvuoden ja monien monien kirjojen ahmimisen jälkeen minulla on jo taitoa ja näkemystä ja sen huomasi myös tuleva sesonkityönantajani puutarha-alalta. Tästä hauskuudesta kerron myöhemmin lisää. Tervetuloa mukaan blogini pariin!